Viittä vaille kaksi perjantaiyönä heräsin siihen, että vesiä lorahti. Sitä tiputteli koko loppuyön. Kuudelta tuli eka kunnon supistus. Siihen asti sain nukuttua ihan sikeesti kun ei särkeny. Syötiin aamupalaa ja mies lähti vielä töihin kun en ollu vielä niin kipeä, että olis lähtö tullu. Aamu meni normimeiningeissä esikoisen kanssa. Supistuksia tuli 5-10 minuutin välein ja oli sellasia napakoita, muttei hirveen kipeitä. Vettä tiputteli edelleen koko ajan. Puoli yhdeltätoista soitin Oysiin, että pitäskö tulla näytille ja kehoittivat tulemaan heti. Nainen puhelimessa lupasi, että pääsisin osastolle jos saliin ei olisi vielä asiaa. Mies palasi töistä, laitettiin esikoinen päiväunille ja sairaalalle saavuttiin puoliltapäivin. Olin 3cm auki ja kohdunkaulaa oli 0,5cm jäljellä. Siitä puolesta cm:stä oli kiinni, että eivät ottaneet saliin. Siellä oli hurja kiire just sillon. Tarjosivat mahdollisuutta päästä osastolle, mutta lähdettiin vielä kotiin tekemään lounasta. Supistukset oli tosi kipeitä ja mietin, että niinköhän palataan pian takaisin. Kotona kävin suihkussa ja järkkäilin asioita sen minkä säryiltä pystyin. Supistuksia tuli 3-5 minuutin välein. Lounasta syötiin kahden aikoihin. Supistukset oli niin kovia, että parin haarukallisen jälkeen oksensin kaiken mitä olin aamun aikana syönyt. Sitten kuitenkin sain annoksen syötyä loppuun. Sitten totesin, että lähdetään. Jotenkin vaisto sanoi, että nyt pitää mennä ja kivutkin olivat sitä luokkaa, että en enää kestäny olla. Kolmen aikaan oltiin takaisin sairaalalla. Olin auki 4-5 cm ja kohdunsuun puoli cm oli hävinnyt. Ottivat saliin ja kivut oli jo tosi kovat. Pyysin puudutetta ja kätilö mietiskeli, että oisko se spinaali vai epiduraali sitten. Ei oikein päätetty vielä mitään, mutta lähti kuitenkin etsimään anestesialääkäriä. Kätilö tuli takaisin ja kertoi, että lääkärillä oli käynti toisessa huoneessa, mutta tulee sitten . Minuutteja kului, mutta tuntui kuin olis ollu tunneista kyse. Sain siihen väliin ilokaasua helpottamaan pahinta kipua. Se helpotti jonkun verran kunhan tajusi idean ja keskittyi hengittämään. Kätilö katsoi oliko kohdunkaula avautunut enempää ja se oli auki jo 7cm. Samalla anestesialääkäri tuli ja todettiin että spinaali laitetaan. Kello oli 15.45. Spinaali saatiin laitettua ja sen jälkeen oli todella autuas olo. Samantien kätilö totesi mun olevan täysin auki ja sain luvan ponnistaa. Kyselin hölmönä, että miten lapsi voi syntyä kun kalvot ei oo hajonnu. Kätilö totesi, että kyllä täällä moni syntyy lakki päässä. Puudutuksesta huolimatta tunsin ponnistuksen tarpeen ja supistuksista paineen. Muutamalla ponnistuksella vauvan pää syntyi. Lapsivesi oli vähän vihertävää niin pyysivät lopettamaan ponnistuksen ja imivät hengitystiet. Vauva kuitenkin päätti ihan itse tulla maailmaan ja möngersi ulos. Poika syntyi 16.08 eli noin tunnin kuluttua siitä kun saavuttiin sairaalaan. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 10h38min. Eka vaihe 10h, toka vaihe 8min ja kolmas vaihe 30min. Jälkeisiä tosiaan hetki odoteltiin, mutta tulivat sitten reippaasti kun kokeneempi kätilö runttasi nyrkillä kohtua. Synnytyksen hoitanut kätilö oli nuorempi eikä kai oikein uskaltanut painella kohtua tarpeeksi. Salissa oltiin kuuteen asti jonka jälkeen siirryttiin osastolle. Kävelin sinne ite ja suihkuunkin pääsin sitten kun spinaalin laitosta oli kulunut tarpeeksi aikaa.
Seuraavaksi kehitän blogin jossa jatkan tämän pienen miehen ja isoveljensä kuulumisten kertomista. Laitan osoitteen sitten tänne :)
Adalmis ja kerttujooseppi 4 vrk]]>
