Torstaina oli neuvolalääkäri ja sielläpä edelleen kaikki kunnossa. Painoa oli tullut vaan puoli kiloa lisää vaikka olo on ollut aivan hirveän turvonnut jo monta viikkoa.Ihan positiivinen yllätys siis ettei ollut noussu tuota enempää. Verenpaineet oli kunnossa, vauvan sydänäänet 153 (potki hurjasti anturia koko ajan), kohdunsuu oli pehmeä, mutta täysin kiinni ja pituutta oli 3cm. Sf-mitta oli tällä kertaa 26cm (viime kerralla 22cm). Tuntui tosi hurjalta tuo kasvu, mutta mittaajakin oli tällä kertaa kyllä eri kuin viime kerralla ja sehän vaikuttaa. Piti sitten esikoisen äitiyskortista katsoa niin saman kokoinen vatsa on näillä viikoilla ollut silloinkin eli ei se niin suuri kuitenkaan ole. Tuntui vaan niin isolta luvulta.

Vauva potkiskelee jo aika kovia potkuja pitkin päivää, mutta varsinkin iltaisin on tosi kovat meiningit. Mukavaa kyllä että pitää itsestään meteliä niin ei tule huoli toisen voinnista :).

Tänään mietiskelin että pitäisikö hankkia vaunukoppa meidän sisarusrattaisiin ja siitähän sitten lähti pidempikin pähkäily liikkeelle. Mietin, että miten arki sujuu kahden pienen ihmisen kanssa. Onneksi esikoisella on tosi hyvä päivärytmi tällä hetkellä ja uskon, että se pysyy pitkään samanlaisena. Se helpottaa hurjasti arjen sujumista, että isompi elää tietyn aikataulun mukaisesti kun vauva ei kuitenkaan alkuun katsele mitään kelloja eläessään. Sekin tietty mietityttää edelleen että millanenkohan vauva on luonteeltaan. Jospa oliskin yhtä ihana ja helppo kuin esikoinen. Ja sitten jos ei ookaan niin tuleeko hirveä turhautuminen ja sanooko usein että "kun tuo ensimmäinen oli niiiin helppo ja tämä näin vaativa". Kaikkea sitä ehtii miettiä kun on aikaa :> Onneksi lähden nyt pariksi kuukaudeksi töihin niin ei ole ihan niin paljon aikaa mietiskellä. Äitiyslomalla ehtii sitten taas panikoida ihan tarpeeksi tai jos lapsi syntyykin ajoissa niin ehdi edes panikoida :D.

Sitäkin oon kyllä jo miettiny, että syntyyköhän tämäkin pari viikkoa myöhässä kuin isoveljensä vai milloin. Sitä kun ei voi tietää :) Ehkä vähän sellainen kutina, että tuliskohan vähän aikaisemmin, mutta oon asennoitunut kuitenkin ylimenoon ettei tuu sitten hirveetä pettymystä kun viikot täynnä ja mitään ei oo tapahtunu.

Selkä ei oo onneksi enää ollut kipeä kuin kerran taas sellaisen hetken. Tosi paljon täytyy kiinnittää huomioita asentoihin ja se on kotona ollessa vähän hankalaa. Esikoista odottaessa kun olin pienten osastolla päiväkodissa töissä niin siellä automaattisesti piti asennoista huolta. Kotona tulee röhnötettyä sohvalla tai tuolissa huonossa asennossa koko päivä ja vasta illalla tajuaa, että selkä on ihan finaalissa :P.

Adalmis ja kerttujooseppi 27+2