Tickerin työpöydällä muistuttaa aina joka päivä läppärin avautuessa monta päivää on vielä jäljellä. Hauskinta on tietysti se, että siinä oikeasti lukee tuo "noin". En muista, että millaiseksi se teksti muuttui sitten kun mentiin lasketun ajan yli.

Aika hullua, että päiviä on enää noin vähän jäljellä. Justhan tein vasta testin. Odotus on kulunut tosi paljon nopeammin nyt kuin esikoista odottaessa. Pienen 1-vuotiaan perässä juoksemiselta ei oo hirveesti ehtiny viikkoja ja päiviä miettiä saati ahdistella, että kuluupa aika hitaasti.

Viime päivinä on ollut vahva fiilis, että vauva voisi jo syntyä. Alan olemaan aika kyllästynyt olotilaani. Toisaalta on taas hirveän haikea olo sen suhteen, että pian tietty kausi elämästä loppuu kun meitä onkin kolmen sijasta neljä. Esikoinen on aivan järjettömän rakas ja mietityttää, miten tätä rakkautta pystyy jakamaan toiselle aivan yhtä ihanalle ja rakkaalle. Esikoisen odotuksen loppumetreillä en muistaakseni ajatellut sitä, että miten rakkautta pystyy lapselle ja miehelle jakamaan, koska ne rakkaudet on niin erilaisia, mutta nyt on tosiaan tullut mieleen monestikin, että miten lapsia osaa kohdella tasavertaisesti ja välittää niistä yhtä paljon. Olisi ihan hirveetä jos lapsi joskus aikuisena tulisi sanomaan, että oot aina tykänny veljestä enemmän kuin musta. Tulisi varmasti aika epäonnistunut olo. Mutta jotenkin ajattelen sen nyt järjellä niin, että eiköhän se rakkaus ihan luonnostaan jakaudu. Tietysti varsinkin nyt alussa kun vauva on pieni niin tulee varmasti vietettyä erilaista aikaa poikien kanssa kun esikoinen on kuitenkin vuoden vanhempi, mutta muutaman vuoden päästä ne alkaa olla jo aika samalla viivalla. Tarpeet on samantyyliset ja rakkautta kaipaavat samalla tavalla.

Tiistaina käväsin Oysissa tarkistuttamassa, että tiputteleeko lapsivettä. No, ei tiputellut, mutta sainpas kolmen tunnin kökkimisestä jotain hyötyä, painoarvion, jee! Vauvan paino oli 2,8 kg. Laskeskelin siis, että jos menee sen pari viikkoa yli niin kuin veljensäkin niin aika samoissa mitoissa tuntuis olevan. Esikoinen painoi syntyessään 3,8 kg. Se vois olla ihan kiva paino kyllä tälläkin kertaa, mutta en tiiä jaksanko ootella sinne rv 41+6 että tää syntyy :P Tosin, eipä se auta kuin ootella jos vauva ei sitä ennen tuu maailmaan. Kaikenlaisia jomotuksia, särkyjä ja vihlomisia on ollut, että kai siellä jotain tapahtuu, mutta ainakin tiistaina oli vielä kohdunkaulaa ihan reippaasti jäljellä. Ei siis hetkeen oo syntymässä.

Keskiviikkona oli neuvolakin. Pissassa oli taas vaikka ja mitä, mutta se oli silloin tiistaina Oysissa täysin puhdas niin ei sitten tarvinnut onneksi ravata seuraavana päivänä labrassa uusintatesteissä. Painoa oli tullu muutama sata grammaa lisää ja paineet oli tällä kertaa hyvät. Flunssa ilmeisesti menossa ohi. Vauva liikkui tosi paljon niin sydänääniä oli välillä hankala saada kuulumaan. Äänissä oli kuitenkin hyvät vaihtelut ja vauva vaikutti aktiiviselta. Sf-mitta oli pysynyt lähes entisellään. Puolen cm:n kasvu taisi olla edelliseen mittaukseen. Mutta vatsa on niin alhaalla, että eipä se mitta siitä varmasti enää kasva. Ens viikolla taas keskiviikkona sitten neuvolaan. Hieman rasittavaa ravata siellä joka viikko, mut laskeskelin, että maksimissaan enää 4 tai 5 neuvolakäyntiä vatsan kanssa ^___^.

Sellasia kuulumisia tällä kertaa.

Adalmis ja kerttujooseppi 37+2