sunnuntai, 22. huhtikuu 2012
Uusi blogi.
http://onnenpisaroita.vuodatus.net/
tiistai, 17. huhtikuu 2012
There's a new love in town
Pieni poikanen syntyi perjantaina 13.4 klo 16:08. Mitat olivat 3705g ja 51cm. Sunnuntaina päästiin sairaalasta kotiin ja tänään käytiin näytillä neuvolassa, että kaikki on kunnossa kun päästiin niin "aikasin" kotiin. Siellä oli kaikki kunnossa ja painoakin oli vauvalle kertynyt 60g parissa päivässä :). Tässä vielä tarina synnytyksestä.
Viittä vaille kaksi perjantaiyönä heräsin siihen, että vesiä lorahti. Sitä tiputteli koko loppuyön. Kuudelta tuli eka kunnon supistus. Siihen asti sain nukuttua ihan sikeesti kun ei särkeny. Syötiin aamupalaa ja mies lähti vielä töihin kun en ollu vielä niin kipeä, että olis lähtö tullu. Aamu meni normimeiningeissä esikoisen kanssa. Supistuksia tuli 5-10 minuutin välein ja oli sellasia napakoita, muttei hirveen kipeitä. Vettä tiputteli edelleen koko ajan. Puoli yhdeltätoista soitin Oysiin, että pitäskö tulla näytille ja kehoittivat tulemaan heti. Nainen puhelimessa lupasi, että pääsisin osastolle jos saliin ei olisi vielä asiaa. Mies palasi töistä, laitettiin esikoinen päiväunille ja sairaalalle saavuttiin puoliltapäivin. Olin 3cm auki ja kohdunkaulaa oli 0,5cm jäljellä. Siitä puolesta cm:stä oli kiinni, että eivät ottaneet saliin. Siellä oli hurja kiire just sillon. Tarjosivat mahdollisuutta päästä osastolle, mutta lähdettiin vielä kotiin tekemään lounasta. Supistukset oli tosi kipeitä ja mietin, että niinköhän palataan pian takaisin. Kotona kävin suihkussa ja järkkäilin asioita sen minkä säryiltä pystyin. Supistuksia tuli 3-5 minuutin välein. Lounasta syötiin kahden aikoihin. Supistukset oli niin kovia, että parin haarukallisen jälkeen oksensin kaiken mitä olin aamun aikana syönyt. Sitten kuitenkin sain annoksen syötyä loppuun. Sitten totesin, että lähdetään. Jotenkin vaisto sanoi, että nyt pitää mennä ja kivutkin olivat sitä luokkaa, että en enää kestäny olla. Kolmen aikaan oltiin takaisin sairaalalla. Olin auki 4-5 cm ja kohdunsuun puoli cm oli hävinnyt. Ottivat saliin ja kivut oli jo tosi kovat. Pyysin puudutetta ja kätilö mietiskeli, että oisko se spinaali vai epiduraali sitten. Ei oikein päätetty vielä mitään, mutta lähti kuitenkin etsimään anestesialääkäriä. Kätilö tuli takaisin ja kertoi, että lääkärillä oli käynti toisessa huoneessa, mutta tulee sitten . Minuutteja kului, mutta tuntui kuin olis ollu tunneista kyse. Sain siihen väliin ilokaasua helpottamaan pahinta kipua. Se helpotti jonkun verran kunhan tajusi idean ja keskittyi hengittämään. Kätilö katsoi oliko kohdunkaula avautunut enempää ja se oli auki jo 7cm. Samalla anestesialääkäri tuli ja todettiin että spinaali laitetaan. Kello oli 15.45. Spinaali saatiin laitettua ja sen jälkeen oli todella autuas olo. Samantien kätilö totesi mun olevan täysin auki ja sain luvan ponnistaa. Kyselin hölmönä, että miten lapsi voi syntyä kun kalvot ei oo hajonnu. Kätilö totesi, että kyllä täällä moni syntyy lakki päässä. Puudutuksesta huolimatta tunsin ponnistuksen tarpeen ja supistuksista paineen. Muutamalla ponnistuksella vauvan pää syntyi. Lapsivesi oli vähän vihertävää niin pyysivät lopettamaan ponnistuksen ja imivät hengitystiet. Vauva kuitenkin päätti ihan itse tulla maailmaan ja möngersi ulos. Poika syntyi 16.08 eli noin tunnin kuluttua siitä kun saavuttiin sairaalaan. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 10h38min. Eka vaihe 10h, toka vaihe 8min ja kolmas vaihe 30min. Jälkeisiä tosiaan hetki odoteltiin, mutta tulivat sitten reippaasti kun kokeneempi kätilö runttasi nyrkillä kohtua. Synnytyksen hoitanut kätilö oli nuorempi eikä kai oikein uskaltanut painella kohtua tarpeeksi. Salissa oltiin kuuteen asti jonka jälkeen siirryttiin osastolle. Kävelin sinne ite ja suihkuunkin pääsin sitten kun spinaalin laitosta oli kulunut tarpeeksi aikaa.
Seuraavaksi kehitän blogin jossa jatkan tämän pienen miehen ja isoveljensä kuulumisten kertomista. Laitan osoitteen sitten tänne :)
Adalmis ja kerttujooseppi 4 vrk
Viittä vaille kaksi perjantaiyönä heräsin siihen, että vesiä lorahti. Sitä tiputteli koko loppuyön. Kuudelta tuli eka kunnon supistus. Siihen asti sain nukuttua ihan sikeesti kun ei särkeny. Syötiin aamupalaa ja mies lähti vielä töihin kun en ollu vielä niin kipeä, että olis lähtö tullu. Aamu meni normimeiningeissä esikoisen kanssa. Supistuksia tuli 5-10 minuutin välein ja oli sellasia napakoita, muttei hirveen kipeitä. Vettä tiputteli edelleen koko ajan. Puoli yhdeltätoista soitin Oysiin, että pitäskö tulla näytille ja kehoittivat tulemaan heti. Nainen puhelimessa lupasi, että pääsisin osastolle jos saliin ei olisi vielä asiaa. Mies palasi töistä, laitettiin esikoinen päiväunille ja sairaalalle saavuttiin puoliltapäivin. Olin 3cm auki ja kohdunkaulaa oli 0,5cm jäljellä. Siitä puolesta cm:stä oli kiinni, että eivät ottaneet saliin. Siellä oli hurja kiire just sillon. Tarjosivat mahdollisuutta päästä osastolle, mutta lähdettiin vielä kotiin tekemään lounasta. Supistukset oli tosi kipeitä ja mietin, että niinköhän palataan pian takaisin. Kotona kävin suihkussa ja järkkäilin asioita sen minkä säryiltä pystyin. Supistuksia tuli 3-5 minuutin välein. Lounasta syötiin kahden aikoihin. Supistukset oli niin kovia, että parin haarukallisen jälkeen oksensin kaiken mitä olin aamun aikana syönyt. Sitten kuitenkin sain annoksen syötyä loppuun. Sitten totesin, että lähdetään. Jotenkin vaisto sanoi, että nyt pitää mennä ja kivutkin olivat sitä luokkaa, että en enää kestäny olla. Kolmen aikaan oltiin takaisin sairaalalla. Olin auki 4-5 cm ja kohdunsuun puoli cm oli hävinnyt. Ottivat saliin ja kivut oli jo tosi kovat. Pyysin puudutetta ja kätilö mietiskeli, että oisko se spinaali vai epiduraali sitten. Ei oikein päätetty vielä mitään, mutta lähti kuitenkin etsimään anestesialääkäriä. Kätilö tuli takaisin ja kertoi, että lääkärillä oli käynti toisessa huoneessa, mutta tulee sitten . Minuutteja kului, mutta tuntui kuin olis ollu tunneista kyse. Sain siihen väliin ilokaasua helpottamaan pahinta kipua. Se helpotti jonkun verran kunhan tajusi idean ja keskittyi hengittämään. Kätilö katsoi oliko kohdunkaula avautunut enempää ja se oli auki jo 7cm. Samalla anestesialääkäri tuli ja todettiin että spinaali laitetaan. Kello oli 15.45. Spinaali saatiin laitettua ja sen jälkeen oli todella autuas olo. Samantien kätilö totesi mun olevan täysin auki ja sain luvan ponnistaa. Kyselin hölmönä, että miten lapsi voi syntyä kun kalvot ei oo hajonnu. Kätilö totesi, että kyllä täällä moni syntyy lakki päässä. Puudutuksesta huolimatta tunsin ponnistuksen tarpeen ja supistuksista paineen. Muutamalla ponnistuksella vauvan pää syntyi. Lapsivesi oli vähän vihertävää niin pyysivät lopettamaan ponnistuksen ja imivät hengitystiet. Vauva kuitenkin päätti ihan itse tulla maailmaan ja möngersi ulos. Poika syntyi 16.08 eli noin tunnin kuluttua siitä kun saavuttiin sairaalaan. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 10h38min. Eka vaihe 10h, toka vaihe 8min ja kolmas vaihe 30min. Jälkeisiä tosiaan hetki odoteltiin, mutta tulivat sitten reippaasti kun kokeneempi kätilö runttasi nyrkillä kohtua. Synnytyksen hoitanut kätilö oli nuorempi eikä kai oikein uskaltanut painella kohtua tarpeeksi. Salissa oltiin kuuteen asti jonka jälkeen siirryttiin osastolle. Kävelin sinne ite ja suihkuunkin pääsin sitten kun spinaalin laitosta oli kulunut tarpeeksi aikaa.
Seuraavaksi kehitän blogin jossa jatkan tämän pienen miehen ja isoveljensä kuulumisten kertomista. Laitan osoitteen sitten tänne :)
Adalmis ja kerttujooseppi 4 vrk
torstai, 12. huhtikuu 2012
41+0
Jälleen kirjoittelen tuollaisia viikkolukemia. Jossain vaiheessa olin siinä toivossa, että toinen lapsi tulisi vähän aiemmin kuin eka, mutta eipä näytä ainakaan mun kohdalla toteutuvan. Esikoinen siis syntyi 41+6. Taitaa mennä niille päiville tämäkin.
Neuvolassa kävin tänään vikaa kertaa vatsan kanssa. Siellä oli kaikki ok. Painokin oli viime viikkoisesta tippunut puolisen kiloa, vaikka tuntuu, että turvotus on lisääntynyt ihan hirveesti. Laittoivat lähetteen yliaikaiskontrolliin Oysiin. Se lienee ens viikolla. Viimeksi sinne ei ehditty kun tyyppi alkoi syntymään edeltävänä yönä. Jospa tämä noudattaisi samaa kaavaa :>
Olo on nyt viimeisen runsaan viikon ollut todella hyvä. Oon puuhaillu paljon kaikenlaista niin ei oo ehtiny ahdistumaan ylimenevästä raskaudesta. Pikkuhiljaa tosin alkaa tekemiset loppumaan, joten jospa se vauva pian syntyisi. Henkisesti helpotti tosi paljon kun tällä viikolla voi sanoa, että ens viikolla se viimestään syntyy. Tietää, ettei oikeesti mee enää kauaa :)
Toivottavasti seuraava kirjotus ois sitten synnytyskertomus.
Adalmis ja kerttujooseppi 41+0
Neuvolassa kävin tänään vikaa kertaa vatsan kanssa. Siellä oli kaikki ok. Painokin oli viime viikkoisesta tippunut puolisen kiloa, vaikka tuntuu, että turvotus on lisääntynyt ihan hirveesti. Laittoivat lähetteen yliaikaiskontrolliin Oysiin. Se lienee ens viikolla. Viimeksi sinne ei ehditty kun tyyppi alkoi syntymään edeltävänä yönä. Jospa tämä noudattaisi samaa kaavaa :>
Olo on nyt viimeisen runsaan viikon ollut todella hyvä. Oon puuhaillu paljon kaikenlaista niin ei oo ehtiny ahdistumaan ylimenevästä raskaudesta. Pikkuhiljaa tosin alkaa tekemiset loppumaan, joten jospa se vauva pian syntyisi. Henkisesti helpotti tosi paljon kun tällä viikolla voi sanoa, että ens viikolla se viimestään syntyy. Tietää, ettei oikeesti mee enää kauaa :)
Toivottavasti seuraava kirjotus ois sitten synnytyskertomus.
Adalmis ja kerttujooseppi 41+0
perjantai, 23. maaliskuu 2012
Kaikenlaista sälää.
Keskiviikon neuvolassa oli jälleen pissassa leukosyytit plussalla ja samaa näytti tarkempikin testi eilen labrassa, mut ei ilmeisesti tehdä asialle mitään :o. Valittelin myös ihon kutiamista niin ottivat maksa-arvot. Niissä yksi arvo oli viitearvojen ulkopuolella, mutta lääkärin mielestä siinä ei ollu kuitenkaan mitään hämminkiä. Seuraillaan tilannetta, että kutiaako vielä niin sitten ottavat laajemman verenkuvan ens viikolla. Sf-mitta oli taas laskenu, vauvan sydänäänet oli hyvät, mun paino oli myöskin vähän laskenut ja verenpaineet oli normaalit. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Väsymys ja kolotus vaivaa. En oikein jaksais yhtään mitään ja pitäisi kuitenkin päivät jaksaa juosta tuon pienen miehen perässä. Onneksi ens viikosta miehellä alkaa 9-17 vuorot näille loppuviikoille niin ei tarvi iltoja jaksaa yksin.
Kyllä tää pian vois syntyä :P. Odotan jo niin paljon normaalivaatteita ja vatsallaan nukkumista ^___^.
Adalmis ja kerttujooseppi 38+1
Väsymys ja kolotus vaivaa. En oikein jaksais yhtään mitään ja pitäisi kuitenkin päivät jaksaa juosta tuon pienen miehen perässä. Onneksi ens viikosta miehellä alkaa 9-17 vuorot näille loppuviikoille niin ei tarvi iltoja jaksaa yksin.
Kyllä tää pian vois syntyä :P. Odotan jo niin paljon normaalivaatteita ja vatsallaan nukkumista ^___^.
Adalmis ja kerttujooseppi 38+1
lauantai, 17. maaliskuu 2012
Noin 19 päivää jäljellä o__O
Tickerin työpöydällä muistuttaa aina joka päivä läppärin avautuessa monta päivää on vielä jäljellä. Hauskinta on tietysti se, että siinä oikeasti lukee tuo "noin". En muista, että millaiseksi se teksti muuttui sitten kun mentiin lasketun ajan yli.
Aika hullua, että päiviä on enää noin vähän jäljellä. Justhan tein vasta testin. Odotus on kulunut tosi paljon nopeammin nyt kuin esikoista odottaessa. Pienen 1-vuotiaan perässä juoksemiselta ei oo hirveesti ehtiny viikkoja ja päiviä miettiä saati ahdistella, että kuluupa aika hitaasti.
Viime päivinä on ollut vahva fiilis, että vauva voisi jo syntyä. Alan olemaan aika kyllästynyt olotilaani. Toisaalta on taas hirveän haikea olo sen suhteen, että pian tietty kausi elämästä loppuu kun meitä onkin kolmen sijasta neljä. Esikoinen on aivan järjettömän rakas ja mietityttää, miten tätä rakkautta pystyy jakamaan toiselle aivan yhtä ihanalle ja rakkaalle. Esikoisen odotuksen loppumetreillä en muistaakseni ajatellut sitä, että miten rakkautta pystyy lapselle ja miehelle jakamaan, koska ne rakkaudet on niin erilaisia, mutta nyt on tosiaan tullut mieleen monestikin, että miten lapsia osaa kohdella tasavertaisesti ja välittää niistä yhtä paljon. Olisi ihan hirveetä jos lapsi joskus aikuisena tulisi sanomaan, että oot aina tykänny veljestä enemmän kuin musta. Tulisi varmasti aika epäonnistunut olo. Mutta jotenkin ajattelen sen nyt järjellä niin, että eiköhän se rakkaus ihan luonnostaan jakaudu. Tietysti varsinkin nyt alussa kun vauva on pieni niin tulee varmasti vietettyä erilaista aikaa poikien kanssa kun esikoinen on kuitenkin vuoden vanhempi, mutta muutaman vuoden päästä ne alkaa olla jo aika samalla viivalla. Tarpeet on samantyyliset ja rakkautta kaipaavat samalla tavalla.
Tiistaina käväsin Oysissa tarkistuttamassa, että tiputteleeko lapsivettä. No, ei tiputellut, mutta sainpas kolmen tunnin kökkimisestä jotain hyötyä, painoarvion, jee! Vauvan paino oli 2,8 kg. Laskeskelin siis, että jos menee sen pari viikkoa yli niin kuin veljensäkin niin aika samoissa mitoissa tuntuis olevan. Esikoinen painoi syntyessään 3,8 kg. Se vois olla ihan kiva paino kyllä tälläkin kertaa, mutta en tiiä jaksanko ootella sinne rv 41+6 että tää syntyy :P Tosin, eipä se auta kuin ootella jos vauva ei sitä ennen tuu maailmaan. Kaikenlaisia jomotuksia, särkyjä ja vihlomisia on ollut, että kai siellä jotain tapahtuu, mutta ainakin tiistaina oli vielä kohdunkaulaa ihan reippaasti jäljellä. Ei siis hetkeen oo syntymässä.
Keskiviikkona oli neuvolakin. Pissassa oli taas vaikka ja mitä, mutta se oli silloin tiistaina Oysissa täysin puhdas niin ei sitten tarvinnut onneksi ravata seuraavana päivänä labrassa uusintatesteissä. Painoa oli tullu muutama sata grammaa lisää ja paineet oli tällä kertaa hyvät. Flunssa ilmeisesti menossa ohi. Vauva liikkui tosi paljon niin sydänääniä oli välillä hankala saada kuulumaan. Äänissä oli kuitenkin hyvät vaihtelut ja vauva vaikutti aktiiviselta. Sf-mitta oli pysynyt lähes entisellään. Puolen cm:n kasvu taisi olla edelliseen mittaukseen. Mutta vatsa on niin alhaalla, että eipä se mitta siitä varmasti enää kasva. Ens viikolla taas keskiviikkona sitten neuvolaan. Hieman rasittavaa ravata siellä joka viikko, mut laskeskelin, että maksimissaan enää 4 tai 5 neuvolakäyntiä vatsan kanssa ^___^.
Sellasia kuulumisia tällä kertaa.
Adalmis ja kerttujooseppi 37+2
Aika hullua, että päiviä on enää noin vähän jäljellä. Justhan tein vasta testin. Odotus on kulunut tosi paljon nopeammin nyt kuin esikoista odottaessa. Pienen 1-vuotiaan perässä juoksemiselta ei oo hirveesti ehtiny viikkoja ja päiviä miettiä saati ahdistella, että kuluupa aika hitaasti.
Viime päivinä on ollut vahva fiilis, että vauva voisi jo syntyä. Alan olemaan aika kyllästynyt olotilaani. Toisaalta on taas hirveän haikea olo sen suhteen, että pian tietty kausi elämästä loppuu kun meitä onkin kolmen sijasta neljä. Esikoinen on aivan järjettömän rakas ja mietityttää, miten tätä rakkautta pystyy jakamaan toiselle aivan yhtä ihanalle ja rakkaalle. Esikoisen odotuksen loppumetreillä en muistaakseni ajatellut sitä, että miten rakkautta pystyy lapselle ja miehelle jakamaan, koska ne rakkaudet on niin erilaisia, mutta nyt on tosiaan tullut mieleen monestikin, että miten lapsia osaa kohdella tasavertaisesti ja välittää niistä yhtä paljon. Olisi ihan hirveetä jos lapsi joskus aikuisena tulisi sanomaan, että oot aina tykänny veljestä enemmän kuin musta. Tulisi varmasti aika epäonnistunut olo. Mutta jotenkin ajattelen sen nyt järjellä niin, että eiköhän se rakkaus ihan luonnostaan jakaudu. Tietysti varsinkin nyt alussa kun vauva on pieni niin tulee varmasti vietettyä erilaista aikaa poikien kanssa kun esikoinen on kuitenkin vuoden vanhempi, mutta muutaman vuoden päästä ne alkaa olla jo aika samalla viivalla. Tarpeet on samantyyliset ja rakkautta kaipaavat samalla tavalla.
Tiistaina käväsin Oysissa tarkistuttamassa, että tiputteleeko lapsivettä. No, ei tiputellut, mutta sainpas kolmen tunnin kökkimisestä jotain hyötyä, painoarvion, jee! Vauvan paino oli 2,8 kg. Laskeskelin siis, että jos menee sen pari viikkoa yli niin kuin veljensäkin niin aika samoissa mitoissa tuntuis olevan. Esikoinen painoi syntyessään 3,8 kg. Se vois olla ihan kiva paino kyllä tälläkin kertaa, mutta en tiiä jaksanko ootella sinne rv 41+6 että tää syntyy :P Tosin, eipä se auta kuin ootella jos vauva ei sitä ennen tuu maailmaan. Kaikenlaisia jomotuksia, särkyjä ja vihlomisia on ollut, että kai siellä jotain tapahtuu, mutta ainakin tiistaina oli vielä kohdunkaulaa ihan reippaasti jäljellä. Ei siis hetkeen oo syntymässä.
Keskiviikkona oli neuvolakin. Pissassa oli taas vaikka ja mitä, mutta se oli silloin tiistaina Oysissa täysin puhdas niin ei sitten tarvinnut onneksi ravata seuraavana päivänä labrassa uusintatesteissä. Painoa oli tullu muutama sata grammaa lisää ja paineet oli tällä kertaa hyvät. Flunssa ilmeisesti menossa ohi. Vauva liikkui tosi paljon niin sydänääniä oli välillä hankala saada kuulumaan. Äänissä oli kuitenkin hyvät vaihtelut ja vauva vaikutti aktiiviselta. Sf-mitta oli pysynyt lähes entisellään. Puolen cm:n kasvu taisi olla edelliseen mittaukseen. Mutta vatsa on niin alhaalla, että eipä se mitta siitä varmasti enää kasva. Ens viikolla taas keskiviikkona sitten neuvolaan. Hieman rasittavaa ravata siellä joka viikko, mut laskeskelin, että maksimissaan enää 4 tai 5 neuvolakäyntiä vatsan kanssa ^___^.
Sellasia kuulumisia tällä kertaa.
Adalmis ja kerttujooseppi 37+2
